Nyt on lomanodotustaso, stressitaso ja verenpainetaso päässyt nousemaan niin korkeaksi, että pitää päästä vähän purkamaan niitä kirjoittelemalla blogia.

Monet varmaan ajattelevat, että kun 8 keski-ikäistä äijää lähtevät keskenään kaakkois-Aasiaan niin siellä sitä synnissä ryvetään. Jokainen saa ajatella mitä haluaa. Mitä se synti sitten on? Katolinen kirkko on joskus tuhat vuotta sitten määritellyt 7 kuolemansyntiä; ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Päätin käsitellä tässä blogissani vähän niin kuin sivujuonteena näitä seitsemää pahetta ja niiden ilmentymistä reissumme aikana, sitä ennen ja mahdollisesti sen jälkeen.

Paheet sattuvat nyt olemaan katolisen kirkon luomia, mutta uskoisin niiden istuvan kaikkiin uskontokuntiin. Itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään, minulla ei ole myöskään poliittista vakaumusta. Mielestäni kaikissa uskonnoissa on paljon hyviä ja hienoja piirteitä, jotka ihmiset sitten onnistuvat tulkitsemaan väärin ja pilaamaan. Politiikasta en ymmärrä muuta kuin että jokaisesta politiikosta tulee ennen pitkää oman edun tavoittelijoita, jolleivat he ole sitä vielä politiikkaan hakeutuessaan. En ole millään lailla järjestäytynyt. Kuuluin ennen Joutsenon Oriyhdistykseen, mutta siitäkin minut erotettiin väärinkäsityksen vuoksi kun Joutsenossa saatiin kuulla, että minut on ruunattu sisäpiirin eli köörin kuninkaaksi. Ihan vaan joutsenolaisille tiedoksi, että kruunaaminen ja ruunaaminen ovat erilaisia toimenpiteitä. Muille tiedoksi, että sisäpiiri elää ja voi hyvin, mutta sen ei pitäisi häiritä ketään.

Synneistä otan käsittelyyn ensiksi kateuden, koska sitä on havaittu esiintyvän eri naamatuttujen keskuudessa Vietnamin matkaamme liittyen. Minulla on tässäkin asiassa joku geenivirhe; en oikein osaa tuntea kateutta. Epäoikeudenmukaisuutta ja oman edun tavoittelua karsastan, mutta en kutsuisi sitä kateudeksi vaan oikeudentunnoksi. Yleensähän meillä karjalaisilla kateus on hyvinkin voimakas luonteenpiirre. On väitetty, että kateus voittaa kiimankin. Tuosta olen kyllä eri mieltä. Vuosien saatossa olen tavannut henkilöitä, joiden kiimaa ei voita mikään https://m.youtube.com/watch?v=TlZFd89RTxs. Empiiriset tutkimukseni osoittavat, että kateus on yleisesti hyvinkin voimakasta naamatuttupiirissäni. Olen havainnut kateuden voimakkaasti kasvavan mikäli henkilö on altistunut muiden muassa seuraaville tekijöille: liiallinen matkapuhelimen tuijottelu, asuminen kuntaliitokseen kohteeksi joutuneessa entisessä pikkukaupungissa, eri joukkueurheilulajeissa saadut päähän kohdistuneet iskut, taustasäteilyä voimakkaamman säteilylähteen läheisyydessä työskentely. Uusimmat tutkimukseni osoittavat, että erityisesti ranskalaista alkuperää olevien kuulapelien pelaajilla on erittäin voimakkaita kateuden puuskia. Kateushan voi olla myös voimavara oikein valjastettuna. Ikävä kyllä en omissa tutkimuksissani ole huomannut kateutta käytetyn esimerkiksi energianlähteenä työntekoon.

Mistä sitten voi olla kateellinen? Näköjään ihan mistä vaan. Me kahdeksan herrasmiestä matkustamme lomamatkalle Vietnamiin omilla rahoillamme tai vaimon rahoilla tai minun tapauksessani seitsemältä muulta huijatuille rahoilla käyttäen omia ansaitsemiamme lomapäiviä. Me haluamme tuhlata rahojamme ja vapaa-aikaamme näin. Sen ei pitäisi olla keltään muulta pois. Tai no tietysti perheiltämme ja rakkailtamme, mutta kateellisuutta sen ei pitäisi aiheuttaa naamatuttujen piirissä. Niin se vain kuitenkin tuntuu tekevän. Käsittämätöntä!!! Ymmärrän kyllä tietynlaisia kateuden piirteitä https://m.youtube.com/watch?v=LjARhW_3k6Y. Mutta tällaista kateuden ilmenemismuotoa en pysty ymmärtämään.

Joku voi olla kateellinen rahasta ja omaisuudesta. Jos joku on minulle kateellinen rahasta ja omaisuudesta niin onneksi olkoon. Olet osunut asian ytimeen kuten Sauli Pulkkisessa https://m.youtube.com/watch?v=I8enSnY7umd . Vajaa vuosi sitten jäi meidän perheelle pari miljoonaa euroa ylimääräistä pelkästään käytettäväksi kaukomatkailuun. Jos jompi kumpi lukijoista ei satu tietämään tästä käänteisestä lottovoitosta, joka perhettämme kohtasi, niin avaan sitä hiukan tässä. 

Rakas puolisoni oli vuonna 2010 reilun kolmen kuukauden ajan kesälomasijaisena eräässä firmassa. Hän teki työnsä annettujen ohjeiden mukaisesti. Tästä tekemästään työstä hän sai "kiitoksena" joulun alla 2011 edustamaltani firmalta 1,2 miljoonan euron laskun, jolle oli annettu peräti 2 viikkoa maksuaikaa. No sillä kertaa ei meillä ollut käteistä ihan riittävästi laskun maksuun kun oli just tullut jouluruuatkin ostettua, joten alkoi pitkä ja raskas oikeusprosessi. Edustamani firma ilmoitti, että lasku kasvaa korkoa n. 100 000 euroa vuodessa. Jossain vaiheessa osaavat edustamani firman edustajat ilmoittivat aloittavansa ulosottotoimet, jotka he sitten peruivat saadessaan tietää joutuvansa henkilökohtaiseen vastuuseen tästä laittomuudesta. Vietimme puolisoni kanssa tämän vajaan kahdeksan vuoden aikana lukemattomia unettomia öitä asian tiimoilta miettiessämme tätä täysin absurdia kuviota. Luotimme kuitenkin koko ajan Suomen ja EU:n oikeusjärjestelmiin. Edustamani firma koki 6-0 tappiot alemmissa oikeusasteissa, mutta kun yhtiömme edustajilla ei ollut omat rahat kyseessä, niin he valittivat aina vaan ylempiin oikeusasteisiin. Lopulta viime vuoden jouluna saimme tiedon, että nyt prosessi on ohi ja puolisoni on vapautettu kaikista syytteistä ja vaateista. Näin ollen tämä 1,2 miljoonan euron lasku, joka korkoineen oli ehtinyt nousta noin 2 miljoonaan euroon jäikin meiltä sitten maksamatta ja meille jäi siihen budjetoidut pari milltsiä ylimääräistä käytettäväksi vaikkapa Vietnamin matkailuun. Kyllä tästä jo kannattaa olla meille kateellinen. Edustamani yhtiön edustajat eivät tunteneet sääliä pilatessaan meidän ja monen muunkin asiaan osallisen perheen elämää vuosikausien ajan. Emme kaivanneet sääliä tuona aikana, ymmärrystä kaipasimme ja sitä saimme muun muassa ns. sisäpiiriläisiltä. Siitä kiitokset heille, se heiltä saamamme tuki ei unohdu ikinä. Voi vain arvailla kuinka paljon yhteiskunta säästää eläkerahoja kun edustamani yhtiön edustajat jouduttivat minun ja puolisoni mullan alle siirtymistä aiheuttamallaan tuskalla ja stressillä vuosien ajan. Kokemaamme tuskaa ei ole pahoiteltu saatika hyvitelty millään lailla. Positiivista toki on, etteivät jotkut asiaan osalliset edustamani firman edustajat turhaan morjestele tahi antaudu jonnin joutaville "mitä kuuluu" -keskusteluille kanssani.

Kun en tarkkaan tunne toisen blogiani lukevan kykyä huomata ironiaa, niin kerron ettei meillä ollut eikä koskaan tule olemaan kahta miljoonaa euroa. Mutta kyllä meille kannattaa olla kateellinen kun ei edes tuota edellä mainittua laskua meidän tarvinnut maksaa.

Okay. Halusin vain kertoa, ettei minunkaan elämäni ole ihan koko aikaa ruusuilla tanssimista, vaikka helvetin hyvin meneekin. Mökkimme seinällä on huoneentaulu: "Elä unelmaasi, älä unelmoi elämääsi". Näin olen yrittänyt tehdä. Sen verran on jo kilometrejä takana, ettei minun tarvitse tehdä mitään vastentahtoisesti vain miellyttääkseni muita. Tulevia kilometrimääriäni en onneksi tiedä ja siksi yritänkin elää täysillä ja nauttia jokaisesta päivästä. Joskus se on vaikeampaa ja joskus helpompaa. Uskoisin, että tulevalla Vietnamin reissulla aika helppoa. Ja sekös niitä kateellisia harmittaa.  https://m.youtube.com/watch?v=gEPmA3USJdI

Karavaani kulkee ja koirat räksyttää.