Syysretkemme meinasi alkaa vähän huonosti. Rautatieasemalle tuli juna Kouvolasta päin. Ja mehän olimme menossa Kouvolaan päin, joten odottelimme meidän junaamme tulevaksi Joensuusta päin. Viime hetkillä Harry hokasi, että tämä sama Kouvolasta tullut juna lähteekin takaisin päin ja meille tuli kiire. Ehdittiin kuitenkin junaan ja reissuun oli päästy. https://www.youtube.com/watch?v=oyuEZK-Wz4Y


Majoittuminen Clarion Helsinki Airport -hotelliin sujui vielä mallikkaasti. Jostain syystä respassa ei meille tarjottu pöytävarausta illaksi hotellin ravintolaan kuten muille hotelliin kirjautuville kuulimme tarjottavan. Miksiköhän? He varmaan näkivät, että seurueemme tarvitsee hiukan tasokkaamman paikan.


Illalla annoimme ruokapaikan etsimisen hanhijärveläiskarhuvuorelaisella triolle. Vähän ajelua paikallisjunalla, muutaman kilometrin kävely ja yllättäen Vantaalta löytyikin.... Amarillo. Ravintolaetsinnän jossain vaiheessa olimme jopa Finlandersin keikan jonossa ihan tietämättämme, mutta luotin sokeasti tähän osaavaan trioon. Riboa olikin sitten vaikea saada pysymään poissa sieltä Finlandersin keikalta. Kyllä poikaa poltteli päästä vähän parketille, mutta porukalla saatiin hänet vedettyä pois jonosta. Keski-iän jo aikaa sitten ohittaneet mammat katsoivat meitä vihaisina repiessämme heidän päiväuniensa kohteen mukaamme.


Ruokailu oli lopulta hyvinkin hätäinen, koska Matsilla ja erityisesti Harrylla oli valtava kiire takaisin hotellille. TV:stä oli alkamassa Ensitreffit alttarilla -finaalijakso. Hienoa, että herroilla on sisältöä elämässään.


Hotelliyö oli tavanomainen minulle. Aina reissun alussa en oikein osaa nukkua. Pari tuntia tuli nukuttua ja loppuaika pyörittyä sängyssä veljeni Kaukon tuhinaa kuunnellen.


Lentomatkalla Hki-Doha sainkin sitten nukuttua kohtuu hyvin. Tietysti seurueemme äänenpainot alkoivat nousta matkan edetessä ja ilmaisen Heinekenin maistuessa. En antanut sen kuitenkaan isommin uniani häiritä. Äänekkäin porukasta oli ennakkotiedon mukaisesti Mats, mutta Ribo yllätti olemalla hyvä kakkonen tässä huutohommassa. Sen mitä unen läpi keskustelua sain seurata oli seurueemme puheenaiheet hyvinkin syvällisiä; paljonko maksaa "galija" missäkin Vietnamin paikassa, mitkä ovat tulevat Eurojackpotin voittonumerot ja mitä kukakin tekee voittorahoilla, missä viipyy lentoemo uuden Heineken-lastin kanssa.

Voi Pentti Itkonen mikset antanut lisää valvojia näiden heikompilahjaisten syysretkelle? Onko tosiaan Eksotella rahat niin lopussa, että minä joudun yksin kaitsemaan reilut pari viikkoa näitä seitsemää? Yksi huutaa koko ajan: "iskä, mihin me ollaan menossa?". Toinen on palelluttanut aivosolujaan pakkasessa pyöräillessä, kolmas hoitanut saman tuhoamisprosessiin gin tonicilla. Neljäs uneksii Talkkunan tulipisteistä, viides Mersun seuraavasta vahauksesta ja varaosien tilauksesta. Kuudes muistaa tasaisin väliajoin kertoa pälvikaljuuntuvien 51-52 vuotiaiden vähempilahjaisten valtion virkamiesten kansainvälisessä tennisturnauksessa saavutetusta menestyksestä. Luonnollisesti valokuvien kera. Ja seitsemäs huutaa: "Galijaa" aina vain kovempaa jokaisen juomansa oluen jälkeen. Voi helevata... Tulee pitkä reissu. Mutta itsepä olen sisäpiiriini luonut. Tämän porukan hiustenkasvua tarkemmin tutkailtuani totesin, että tämähän onkin sisäkumipiiri. Jokaisella sisäkumi paistaa, toisilla enemmin ja toisilla vähemmin. Minulla porukan holhoajana tietysti eniten.

Tätä kirjoitettaessa ollaan lentokoneessa 12 kilometrin korkeudessa Intian yllä matkalla kohti Saigonia. Ja netti toimii. Ihmeellistä. Paineet ja stressi alkaa pikku hiljaa helpottaa ja lomamoodi nousta pintaan. Odotellaan vaan huomista aamua Saigonissa ja siellä meitä vastaanottavaa auringonpaistetta. https://youtu.be/TiCxqhu9cio

Saigon on jo tullut meille Vietnamin veteraaneille sen verran tutuksi, että vähän tuntuu kuin kotiinsa tulisi. Siellä meitä varmaan odotellaan jo jännitävin ja pelonsekaisin tuntein.https://www.youtube.com/watch?v=SGZqDzb__bw Kävellessämme vielä tänään pitkin Saigonin katuja tulee korvissani soimaan vanha kunnon Fogerty  https://www.youtube.com/watch?v=JbSGMRZsN4Q

Tällä kertaa paheiden listauksesta käsittelen syntiä nimeltä laiskuus. Olen aina sanonut, että ihmisen paheiden summa on vakio. Minulla on ylensyönnin ja uhkapelin https://www.youtube.com/watch?v=5wSOqxQnb44 lisäksi ihan vaan muutamia paheita kuten https://www.youtube.com/watch?v=ECYZ1bMXMcU Sen lisäksi, jotta saisin paheiden summan täytettyä olen ehkäpä hiukkasen laiska. Tämä ei omasta mielestäni ilmene niinkään työelämässä kuin kotitöissä ja muun muassa fyysisestä kunnosta huolehtimisessa. Huomattavasti mielekkäämmältä tuntuu jäädä sohvalle seuraamaan netistä Vermon raveja kuin lähteä lenkille tai alkaa imuroimaan. Se on sitä laiskuutta.

Mieltäni kuitenkin virkisti suunnattomasti kun satuin löytämään Tieteen Kuvalehdestä artikkelin, jossa kerrottiin Florida Gulf Coast -yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan laiskuudella ja korkealla älykkyydellä saattaa olla yhteys.Tutkimuksen mukaan henkilöt, jotka mielellään ajattelevat paljon ja ratkovat vaikeita ongelmia, ovat fyysisesti huomattavasti vähemmän aktiivisia kuin henkilöt, jotka eivät ole niin kiinnostuneita pohdinnoista ja ongelmanratkaisusta.Tutkijoiden mukaan tämä saattaa johtua siitä, että hyvin älykkäät ihmiset eivät ole kovin herkkiä pitkästymään, eivätkä he siksi tarvitse fyysistä rasitusta tylsyyden karkottamiseksi. Eli en ehkä olekaan pelkästään laiska vaan olenkin älykäs. Tästähän voidaan tosin olla montaa mieltä. https://www.youtube.com/watch?v=_9Zxcv91XYA