Blogin kirjoittelemisessa on nyt ollut pientä taukoa. Tai ei siis kirjoittamisessa vaan julkaisemisessa. Ongelmia on aiheuttanut internetin toimivuus AGurun vanhassa ipadissa. Verkkoasetuksia tyhjennetty useammin kun nämä marraskuussa Vietnamiin lentävät muuttolinnut, kaljasiepot, tyhjentävät rakkojaan. Pieniä perkeleitä päässyt blogin kirjoittajan suusta kun kirjoitetut tekstit eivät ole tallentunetkaan koneelle. Paska mikä paska tämä omppuvekotin. Näihin ei pitäisi koskea pitkällä tikullakaan kuten ei myöskään ruotsalaisvalmisteisiin autoihin. Tietotekniikka pitää olla kiinalaista ja autot japanilaisia. Käyttäjässähän ei voi olla vikaa. Vai voiko?

Toisena syynä blogittomuuteen on se, ettei ole oikein ollut aiheita mistä kirjoittaa. Veljeni ja minä emme ole kohdanneet mitään odottamattomia kommelluksia. Flunssa verotti vähän jokaisen menohaluja Vung Taussa ja keskityimme lähinnä altaalla chillailuun, kortinpeluuseen ja Irish coffee -paikan etsimiseen joka ikinen ilta. Hyvin meni viisi siis päivää Vung Taussa.

Eilen teimme siis noin 4 tunnin matkan Vung Tausta Phan Thietiin, tarkemmin Mui Ne:en. Veljeni olivat luonnollisesti varanneet janojuomaa matkaa varten. Ja niin sinä vain tuppaa käymään, että kun litran juo niin kaksi saa kusta. Ensimmäisellä pissitaukopaikalla oli meno kuin intialaisessa kalahuutokaupassa kun ehtyneitä juomavarantoja yritettiin täydentää. Kuusi janoista miestä ympäröivät setelitukot käsissään pienet myyjäparat, jotka yrittivät epätoivoisesti etsiä riittävän kylmiä juomia näille janoisille. Ja huuto oli melkoinen. En jaksa olla hämmästelemättä tuon kaljan tärkeyttä ryhmämme jäsenille. Luonnollisesti Nikolaita ei pissittänyt silloin kun muita vaan vasta 20 minuuttia myöhemmin, jolloin pidettiin uusi pissitauko.

Ja tuo Nikolain pissipaikka taisi ollakin paratiisi ainakin jollekin ryhmämme jäsenestä. Kaljan hinta 9000 Dongia. Alle 40 centtiä. Elämys, josta piti ottaa ihan valokuvia. Siis valokuvia Saigon beer -tölkistä koska se oli niin halpa. On sitä sitten aikanaan palvelukodin kiikkutuolissa kiva katsella ja kyynelsilmin muistella. Että tällaisia veijareita. Sen sijaan kun minä kävin Vung Taussa omatoimisesti tutustumassa buddhalaisiin temppeleihin ja kerroin niissä kokemistani elämyksistä munkeille almuina annettuine keitettyine ankkoineen, sain ryhmältä erittäin kummeksuvia katseita myötähäpeän tunteilla höystettynä ja luonnollisesti paskaisen naurun kera. Olisi kai pitänyt käyttää sekin aika vaikkapa kaljatölkkien videoimiseen tai jopa haastattelemiseen. Olen outo ja ajattelen asioista vähän eri lailla, mutta kannan ylpeänä outouteni.

Tällä tavoin kun on pitkään samalla porukalla tiiviisti yhdessä sitä alkaa huomaamaan kavereissa uusia piirteitä. Esim. Jarnalla on joskus pieniä uhmaiän oireita, jotka menevät kyllä ohi silmänräpäyksessä. Veljeni Kauko tarvitsee ja ottaa omaa aikaa tekemällä pitkiä kävelylenkkejä. Mixultakin löytyi uusi piirre; Mui Nen hotellissamme erään tarjoilijan toiminta ei tyydyttänyt tähän kovaan vaatimustasoon tottunutta miestä. Kaikki mitä tuo suloinen tarjoilijatar teki, oli Mixun mielestä väärin. Voi tyttö parkaa. Ja minun mielestäni hän teki kaiken oikein. Tietyt asiat sentään pysyvät muuttumattomina; Pikku-Nikolai on aina  eri mieltä ja haluaa tehdä asiat eri järjestyksessä kuin muut. Nikolai on tyypillisesti aina oppositiossa oli asia mikä tahansa. Harrylle on taas tullut uutena piirteenä rakkausjutut, jotka ohittavat hänen elämässään jopa Irish coffeen ja karaoken. Hienoa Harry-boy.

Vietimme sitten Mui Ne:ssa Jarnan 50-vuotissynttäreitä vähän myöhässä, koska syntymäpäivä oli 1.6., mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.https://www.youtube.com/watch?v=ncJAAPbrL20&t=0s&list=PLdyrmBe-ZK1BnSbipUDMf_pz14dPTMUZ0&index=28

Pidin, jopa puheen ystävälleni Jarnalle. Suomen kielen taitomme kun alkaa jo pikku hiljaa unohtua niin vetäisin puheen rallienglannilla, jotta paikalla olleet aussit ja jenkitkin ymmärsivät millaisen merkkihenkilön syntymäpäiviä tässä juhlitaan. Tässä lyhyt referointi puheestani:

Ladies, gentlemen, playboys and uncle men!  https://www.youtube.com/watch?v=cugiNkCfh6o

I have the honor to give a speech to Jarna! Because Jarna has become to age of real men in last summer.

Jarna was born in Highland in 1968. His childhood was rough. No toys, no electricity, no friends. He only had a javelin. He threw his javel in summers and winters. He was already then big and tall, but he had no shoulders. He was a member of Pretenders of Highland, Ylämaan pyrkijät.

There was a school too in Highland, but Jarna didn’t care about it. He just was interested in javelin. In teenage Jarna finally believed that he was not an athlete. He became interested in motorbikes and girls at least. And went to Hamina to study marketing. At first Hamina was little too big city for Jarna, but quickly he learned it was just a big circle. Boy of the Highland was in the big world and enjoyed.

He graduated from trade school in Hamina and was ready to succeed in the world. He got a workplace in Finnish Customs and started to earn big money. Jarna has been many times making peace all over the world. He is good at it, but why in the hell he has bought Volvos or Mercedes in those trips? I can’t understand it. He has gotten possibility to buy Japanese cars too.

Jarna has a great family. Wife Sari and cute twins; Julia and Jere. Jarna must be proud of them. Actually I taught Jarna how to get twins when we were in India in 2007. Soon after that trip Sari got pregnant. I was so happy for them.

I have been friend of Jarna almost 30 years. He is magnificent friend. He has got nerves of cow. We have made several trips together, but I hope we’ll make many trips together in the future.

Cheers!  For Jarna!

Puheeni jälkeen homma lähti ihan lapasesta. Väki ryntäsi pyytämään nimmareita tuolta entisaikojen keihäänheittosuuruudelta ja peacemakerilta. Ehkäpä artikuloinnissani oli sattunut joku virhe.

Lahjaksi annoimme Jarnalle hienon mukin kauniilla kuvilla varustettuna. Meidän kuvillamme. Lisäksi olin tilannut hirmu kivan Mersu-paidan tuolle vannoutuneelle laatuautojen ystävälle. https://www.youtube.com/watch?v=Jc7OhcyNi0M&t=33s

Jarnan pääsemistä miehen ikään juhlittiin sitten pikkutunneille asti asiaan kuuluvin menoin.   https://www.youtube.com/watch?v=Qu_ozjAu_vM

Seitsemästä kuolemansynnistä otan tänään käsittelyyn Viha-nimisen synnin. Tuota syntiä olemme kaikki tehneet. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Omalta kohdaltani olen yrittänyt opetella olemaan tuhlaamatta energiaa vihaan. Mennään posin kautta kuten veljeni Mats sanoo. Ihmisistä olen kai ensimmäisenä vihannut lukion aikaista ruotsinmaikkaani. Vieläkin aika ajoin kaikuu korvissani hänen niin tutuksi tullut huutonsa: " Anders! Vakna upp!". Sitä naista minä vihasin. Haaveilin, jopa täräyttäväni Toyota Corollallani hänen perässään vetämän laukkukärryn yli suojatiellä. Mutta sitten... Teini-iän hormoonihöyryissä näin eroottisen unen tuosta syöjättärestä ja suhtautumiseni häneen muuttui. Kokonaisarvosanana antaisinkin tuolle uhkealle naiselle, joka opetti minulle ruotsin lisäksi paljon muutakin: Magna Cum Laude Approbatur.

Viha ja rakkaus ovat tunnetiloina ja muutenkin hyvin lähellä toisiaan. Muutaman kariutuneen pitkän parisuhteen kokeneena minun on myönnettävä, että rakkaus voi muuttua vihaksi hyvinkin nopeasti. Myöhemmin pahimpien tunnemyrskyjen laannuttua on taas viha väistynyt ja positiiviset muistot sekä tunteet palanneet. Ja olen taas oppinut paljon uutta elämästä.

Jo lapsena minut kasvatettiin olemaan vhaamatta jotain tiettyä kansaa, rotua tai uskontoa. En tunne ryssävihaa, ählyvihaa tms. Tietysti eri kansakunnilla on erilaisia ominaispiirteitä, jotka ärsyttävät. Kuten esim. venäläisten ylimielinen käytös täällä Mui Ne:ssa. Niin vain vei Tatjana Harryn tilaaman munakkaan tänä aamuna hotellin aamupalalla. Kyllä pisti vihaksi. Tuo ei kuitenkaan oikeuta meitä vihaamaan kaikkia venäläisiä vaan ainoastaan tuota munan perään ollutta Tatjanaa. Eikä ne kaikki muslimit kävele pommivyö päällään. Suurin osa heistäkin on ihan tavallisia ihmisiä.

Make love, not war.  https://m.youtube.com/watch?v=dsxtImDVMig